Tapasin sen naisen kapakassa. Ajattelin, että neito on vähän erikoinen tapaus mutta semmoiset kestää hyvin entisiä yk-miehiä. Niin siinä kävi, että se tuli minun luo ja alettiin kimppaan. Välillä mietin, että kaikki ei ole ihan niin kuin pitäisi mutta ei kai kukaan ole täydellinen - vaikka itse aika lähellä sitä olenkin.

Ihan tavallista oli siinä arki ensin. Minä kyllä riekuin jonkin verran kylillä ja join viinaa mutta aina tulin takaisin kotiin. Jos vaikka välillä vetelin tyyppejä turpiin niin ei se eukkoa haitannut kun sille olin kiltti.

Sitten eräänä päivänä eukkoni tuli kotiin suoraan Kuopiosta ja raivosi: menin pankinjohtajan puheille ja ilmoitin, että aion ostaa tuon torin laidalla olevan asunnon kolmella miljoonalla. Pankkiukko vaan hoki että katsotaanpas niitä tilin saldoja ja likviditteettiä niin minä huusin sille, että ei saatana katsota! Ne ei sinulle kuulu! Meinasin just käydä sen kimppuun kun poliisit tuli ja vei minut pois. Että voi ihmistä näin kapitalistit kohdella!

Minä ihmettelin ensin mutta tajusin sitten, että jahas, taas mennään. Toissapäivänä oltiin korvasieniä keräämässä niin eukko yhtäkkiä alkoi huutaa, että nyt riittää, että hän ei enää kestä ja meni selälleen ja karjui hulluna. Yritin siltä kysellä, että mistä nyt riivaa niin kuului vaan että aaaarrrrgghhhhh. Varmaan jotain paineita. Mistä lie tulleet. Ei siinä mitään, mentiin kotiin ja tehtiin ruuat. Onneksi muistettiin ryöpätä korvasienet.

Itse olen kyllä rauhallinen luonne noin yleensä. Se, että asuntoni huonekalut ovat huonossa hapessa vasaran jäljistä, on ihan normaalia. Keneltä ei pinna joskus palaisi. Lauteet hakkasin kerran kirveellä kun eukko ei ollut niitä siivonnut. Ei ole sitäkään huolta enää, niitä lauteita. Naapurin vaimoa välillä kävin auttamassa kun sen mies oli reissuissa enkä oikein tajua miksi mun eukko siitä hikeentyi. Apu mikä apu! Olen kyllä kilttinä miehenä aina ollut höveli kaikille!

Sitten yhtenä yönä heräsin siihen kun vierestä kuului: Maksaa! Minä siihen, että mitä? Mikä maksaa? Eukko vaan, että maksaa, haluan maksaa - hirveän matalalla äänellä se sen sanoi, luulin, että mies puhui ennen kuin heräsin kunnolla. Ihan piti vielä selventää, että mitä maksaa? Kuinka paljon? Eukko vaan, että haluan syödä sitä maksaa mitä on jääkaapissa. No höh, syö ihmeessä, sehän on vastapaistettua, siitä vaan, ihan on kilon verran.

Eukko söi sen kaiken, karjahteli vaan välillä. Silloin minusta tuntui, että rakkaus on loppu ja on aika etsiä uusi eukko. Sinä päivänä lähti eukko kävelemään, aikoi lähteä Lappiin kävelemällä. Illalla menin kapakkaan.