Menin käymään tutun eukon luona Kuopiossa. Keitimme siinä kahvit ja kertasimme luettuja kirjoja. Tuli väittely onko Antti Tuuri kuullut tarinat jostain ja kirjoittanut ne vai ihan vaan omasta päästä saanut mestarin tekstiä aikaiseksi. Oli ihan helvetillinen helle eikä oikein voinut olla mitenkään päin ilman otsasta sinkoavaa hikeä. Sanoin, että menen parvekkeelle vetämään happea jos sielläkään sitä saa, eukko tuli perässä ja kantoi kylmää vettä kannussa, asetteli lasin pöydälle ja sanoi että hän käy äkkiä kaupassa, oottele siinä, saat kohta oluen. Laittoi oven perässään kiinni ja minä siinä siemailin vettä. 

Parveke oli lasitettu ja tietysti lasit olivat kiinni. Hirveä helleahdistus iski minuun, ei siinä auttanut edes veden jääpalat. Yritin avata oven, että menen sisätiloihin. Ei perkele. Ovi oli lukossa. Hermostuin. Yritin nykiä ovea auki. Ei auennut. Ai jumalauta. Aaaah!!! Hyppäänkö parvekkeelta! Täällä on sata astetta lämmintä! Ei! Huusin lasien välistä ulos: auttakaa! Avatkaa nyt jumalauta joku ovi! Perkele! Jymisytin ikkunoita - aaaaarhh! 

Vihdoin näin tutun talkkarin pihalla ja huusin parvekkeen ikkuinoiden välistä sille kaikki kirosanat ja uhkaukset, että jos se ei nyt tule avaamaan ovea niin minä tapan kaikki.

------

Tulen kaupasta ostoskassit kädessä ja talkkari tulee naama virneessä. Jaa, sulla on tuolla parvekkeella raivoava mies. Olin että mitäs nyt taas. Olet sen sinne sulkenut. Voi ei! Ei kai se ovi taas mennyt lukkoon! Päästetäänkö se ulos vai jätetäänkö se sinne. Jätetään sinne, ei sitä uskalla sieltä ulos päästää, kyllä sen miehen luonne tiedetään. Joo, sen kädet heilui kuin tuulimyllyllä ja punainen pää pyöri ympyrää kuin riivatulla ja uhkasi tappaa kaikki. Vai niin, hän on sanan käytössään hyvin kiivas, myönnän, tunnen ystäväni hyvin. No, eipä auta, pitää mennä kotiin ja arvioida tilanne aukeaako parvekkeen ovi eli ei. Heippa, nähdään taas.

------

Tuntui että silmät pullistuisivat päästä ulos, olin silmät kiinni oven ikkunassa, että tuleeko se perkeleen talonmies avaamaan tämän oven vai mitä minä teen. Harkitsin, että teen vaatteista köyden, rikon ikkunat ja valun alas. Aaarrghghh! Sieltä tulee talon emäntä. Jumalauta! Se nauraa! Tilanne on vakava ja se nauraa! Kysyy näsäviisaasti, että uskaltaako avata, lupaatko olla kiltisti. Sitten rupesi jo itseäkin naurattamaan, ei tuolle hullulle voi olla vihainen kauaa. Ovi aukesi ja lopulta kumpikaan ei voinut naurultaan liikkua. Eukko pyyteli anteeksi, että näin kävi, tarkoitus se ei ollut. Että hyvä ystävä, ala käymään joogassa, että et niin kovin hermostu aina. Sydärin vielä saat.

Hyvin siinä lopulta kävi. Savolainen soturi rauhoittui ja alkoi valmistautua rauhanturvaaja-asevelien kokoukseen.